Sundri Guri (Kosli Poem 124)

Dur sahar ke muin jaaithilin ghaetaa kari
Mane sapan nei gural bhari
Muthaa muthaa churi saange gulaa sendur tikaa
Beken ache baran maal padi.
Mane mor kete sapan bhal kaniaa hemi
Chhuaa helen kulen khelaami
Khaar heigalaa manar sapan bhaangi gala taaj mahal
Mor barar khabar jaani.
Biki delaa mor bar mate rasiaa maankar haaten
Rate raat heigalin sundri guri
Raait paren raait ken dhangraa saange suichhen
Muin aau hisaab naain Karin.
Bharaa jauban ke sajei thilin ghaetaar laagin
Halen ghaetaa delaa biki
Chaar duitaa paesaar laagin maari delaa mor manke
Jaali delaa sapan, kichhi ni rakhlaa baaki.
Sabu raait mor suhaag raait nuaa marad saange
Helen mor atmaa jaaichhe mari
Paesaa dekhi bibastar heli pindhlaa saadhi khuli
Mor eijat nilaam kari.
Jen dinu muin gaan chhaadlin pudaa bhaaig aailaa saange
Jabardasti mate kari
Chhaati bhitren juae jaluchhe se juae thin man puduchhe
Se jalan nu naain paarli baahaari.
Aandhaar aaij-kel aen laagsi dar laagsi ukiaa ke
Jug heigalaa naain dekhi surajke
Dihar bhukaa kete helen aakhir laha ke
Naain na kihe puchhbaar ke.
Ede bad duniaan na eklaa muin puraa eklaa
Aahaa karbaar laagin kihe naain
Kete naain paaichhen raait raani, saraajaali, baarabaani
Helen malen maaet muthe debaarke kihe naain.
Haaire ei tukel janam haaire pudaa kapaal
Naain hei paarli maajhi naa maa
Hajaar hajaar bhanr bhan bhan hauchhn
Helen naain jaani paarli kaar naa gaan.

by Binapani Mahaling

Comments (0)

There is no comment submitted by members.